Lukuvuosi on saatu päätökseen, ja vaikka opintovapaani, ja sitä myöten myös opiskeluni, jatkuvatkin edelleen, tuntuu jotenkin luontevalta julkaista tämä postaus nyt. Tässä se siis tulee, monen toivoma kooste lukuvuodesta, jonka vietin opiskellen ja joka vilahti ohi nopeammin kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Jos pankkitilini antaisi myöten ja tilanne olisi muutenkin otollinen, jatkaisinko opintovapaata vielä ensi lukuvuoden? Opintovapaalle jääminen oli yksi parhaista päätöksistä, joita olen elämäni aikana tehnyt. Olen päivittäin ollut tietoisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Eniten olen kiittänyt itseäni ja rohkeuttani…
Kesäpaikkamme pikkumökin terassi katselee etelään ja sitä suojaa molemmilla reunoilla kasvavat suuret puuvanhukset. Tästä syystä terassilla on aamuisin huomattavasti lämpimämpi kuin muualla mökkipihassa, johon merituuli pääsee puhaltamaan ja josta suuri osa on vielä siihen aikaan päivästä ympäröivän metsän takia varjossa. Iltapäivällä terassi jää vähitellen varjoon, eivätkä ilta-auringon säteet yllä sinne enää ollenkaan. Siksi istuskelenkin monesti iltaisin pikkumökin kynnyksellä ja katselen, kun aurinko laskee puiden taakse. Muutama viikko sitten kiikuttaessamme terassikalusteita ulos, mieheni jätti yhden tuoleista juurikin tuohon ovensuuhun. Ihmettelin sitä…
Helatorstai on perinteisesti ollut minulle merkki siitä, että lukuvuosi alkaa olla loppumetreillä. Tänä vuonna en voi kuin ihmetellä, että nytkö jo! Kirjoitan opintovapaavuodestani ihan erillisen koosteen ensi viikolla, mutta sen verran voin jo tässä vaiheessa todeta, että lukuvuosi ei ole koskaan aiemmin sujahtanut ohi tällaisella vauhdilla. Juuri, oikeasti ihan juuri, oli elokuu, ja nyt jo ihmettelen helatorstaita. Eiväthän säätkään ole vielä niin lämpimät, että toukokuun viimeisen päivän tajuaisi olevan jo ensi viikolla! Kalenteriin kurkkaamisen lisäksi oikeastaan vain pitenevät aamut ja…
Poikkeusoloista johtuen en suunnannut äitienpäiväviikonlopuksi lapsuudenkotiini äidin ja isän luokse. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa perinteisen onnittelulaulun laulamisen oikeana päivänä pitkästä välimatkasta huolimatta, ja vieläpä kaikkien osallistujien kasvojen kera <3 Juttelimme äidin kanssa pitkään jo lauantaina, ja aikaisin eilen aamulla ilmoille kajahti ’Paljon onnea vaan’ koirakuoron säestämänä. Meidän vanhempi koira alkaa nimittäin ulvoa aina, jos joku laulaa kyseisen laulun. Sama tapahtuu myös Miehenpuolikkaat-komediasarjan tunnusmusiikin aikana. Älä kysy, miksi, kunpa tietäisinkin. Nuorempi koira haukkuu ja ulvoo ihan vaan osallistuakseen. Hih! Viikonloppu oli ihana,…