Siinä se on, ensimmäinen koskaan leipomani hapanjuurileipä!

Hapanjuurileivän leipomisella on Suomessa pitkät perinteet, nyt hapanjuurileipä ,ja -leipominen ylipäätään, ovat nousseet uudelleen suosioon. Suosio perustuu suurelta osin siihen, että ihmiset ovat kyseenalaistaneet teollisen tavan leipoa leipää.

Hapanjuurileivässä ei ole mitään ylimääräistä. Raaka-aineet ovat itseasiassa hvyin yksinkertaiset: leipä syntyy vedestä, jauhoista ja suolasta.

Leivän tulevaisuus on sen menneisyydessä.

– Eliisa Kuusela

Netistä löytyy paljon erilaisia ohjeita ja tapoja hapanjuurileivän leipomiseen. Jokainen löytää niistä varmasti itselleen sopivimman. Oman hapanjuureni sain kollegaltani Paulalta ja hänen ohjeillaan, tuellaan ja kannustuksellaan minäkin rohkenin kokeilla leipomista tällä viikkolla.

Hapanjuurileivän leipominen on mielenkiintoinen prosessi, eikä kahta täysin samanlaista kertaa varmastikaan (ainakaan aloittelijalla) ole. Myönnän oikein jännittäneeni projektin aloittamista! Harjoituksen myötä leivänkin leipominen varmasti helpottuu. Kokemus tuo mukanaan varmuutta, eikä silläkään ole niin väliä, vaikkei joka kerta ihan onnistuisikaan.

Siirsin jääkapissa säilytettävän leipäjuuren suurempaan astiaan ja ruokin sen eli lisäsin desilitran vettä ja desilitran ruisjauhoja. Sen jälkeen annoin juuren tekeytyä kannellisessa astiassa huoneenlämmössä kahdeksan tuntia.

Kahdeksan tunnin kuluttua juuri oli valmis leivottavaksi, joten tein taikinan. Otin 200 g juurta, johon sekoitin 500 g vettä, 250 g ruisjauhoja, 500 g puolikarkeita vehnäjauhoja ja 15 g hienoa merisuolaa.

Nyt, ennen kuin alat leipoa tuolla ohjeella, suosittelen lukemaan tekstin loppuun asti…

Seuraavan neljän tunnin aikana venyttelin ja taittelin taikinaa ohjeen mukaan noin tunnin välein yhteensä neljä kertaa. Väliajat taikina sai olla rauhassa kostealla liinalla peitetyssä astiassa.

Lopuksi jaoin taikinan kahteen osaan, muotoilin ne leiviksi ja siirsin sopivaan astiaan. Peitin astiat kosteilla liinoilla ja annoin leipien kohota huoneenlämmössä 45 minuuttia, minkä jälkeen siirsin ne yöksi kylmälepoon jääkaappiin. Kohoamiseen, tai oikeastaan sen puutteeseen, kiinnitin jo tässä vaiheessa huomiota, mutta ajattelin, että yön tunnit muuttavat tilannetta.

Aamulla totesin, etteivät leivät olleet kohonneet juuri laisinkaan… Ne olivat kooltaan ehkä 1/3 siitä, mitä näkemissäni ohjeissa. Vahva epäonnistumisen tunne otti ja pyyhkäisi yli. Pohdin kahden vaihtoehdon välillä: heitänkö taikinat menemään vai paistanko meille jättikokoiset aamupala”sämpylät”.

Onneksi päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Tein leipien pintaan viillot ja laitoin ne uuniin. Leivät kohosivat jonkin verran paistettuani niitä ensin 20 minuuttia 240 asteisessa ja sen jälkeen vielä toiset 20 minuuttia 220 asteisessa (huom. ei kiertoilmaa!) uunissa. Ne olivat edelleen tavoiteltua pienemmät, mutta todella herkulliset ja sisältä ihanan pehmeät!

Vähäiseen kohoamiseenkin löytyi syyllinen: jauhot! Sitä paremmin taikina nousee, mitä suurempi on vehnäjauhojen osuus. Tämänkin opin Paulalta. Se, että korvasin 1/3 vehnäjauhoista ruisjauhoilla, vaikutti kohoamiseen merkittävästi, mutta ei loppujen lopuksi pilannut mitään. (Huomaathan siis, että juurta on tarkoituskin ruokkia ruisjauhoilla, tässä ohjeessa siis, mutta itse leipätaikinaan kannattaa laittaa puolikarkeita vehnäjauhoja.)

Menitkö jo täysin sekaisin? Ymmärrän. Itsekin jouduin lukemaan ohjetta jatkuvasti. Huomenna, kun kokeilen leipomista uudelleen, homma sujuu varmasti jo vähän paremmin.

Suosittelen tutustumaan aiheeseen tarkemmin muita lähteitä apuna käyttäen. Kuten jo mainitsin, jokainen löytää itselleen parhaan tavan tehdä hapanjuurileipää, kun innostusta ja mielenkiintoa riittää.

Olisi kiva kuulla omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi hapanjuurileipien tekemisestä!

Mukavaa viikonloppua!