Yleinen

Itseni vai toisten takia?

26.1.2020

Maaret Kallion loistava kolumni elämän pienten yksityiskohtien hinkkaamisesta sai monet meistä pohtimaan suorittamista ja sitä kautta omaa hyvinvointia. Miksi teen sen, minkä teen?

Olen aamuvirkku. Tehokkaimmillani olen aamuisin. Koen, että se, millainen aamuni on, vaikuttaa suuresti koko loppupäivääni. Siksi haluan sisällyttää aamuihini tekijöitä, joista nautin, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että kello herättää aiemmin kuin on välttämätön pakko. Maaretin kolumnin luettuani aloin pohtia, teenkö kaiken sen, minkä teen, oikeista syistä. Nautinko aamuihini kuuluvista asioista oikeasti vai syyllistynkö suorittamiseen? Miksi teen sen, minkä teen, aamuisin ja ylipäätään?

Olen yksi heistä, jotka haluavat ikuistaa puhelimen muistiin elämästään kaiken. KAIKEN! Koska eihän se aurinko nouse, eikä joutsen levitä uljaasti siipiään, jollei siitä jää todistusaineistoa sosiaaliseen mediaan liitettäväksi.

Mitä kaikkea teen vain voidakseni kuvata ja/tai somettaa? Kävelenkö rantaan juuri auringonlaskun aikaan tai pulahdanko kylmään veteen vain, koska siitä tykätään somessa?

Ajatus sai minut jopa vähän surulliseksi. Maailmassa on niin paljon kaunista. Sellaista, joka koskettaa sisältä, saa haltioitumaan. On surullista, jos kuva on kerta toisensa jälkeen tärkeämpi kuin tunne. Siksi kysynkin itseltäni usein, tekisinkö tämän, vaikken voisi kuvata. Jos vastaus on kyllä, tiedän olevani oikeilla jäljillä. Aamurutiinini, samoin kuin moni muukin asia elämässäni, ovat tämän jälkeenkin samat kuin aiemmin. Onneksi.

Ennen kuin kukaan ehtii ärsyyntyä, haluan todeta kuvaamisen ja somettamisen olevan täysin ok, itsekin aion jatkaa molempia. On ihanaa, että tekniikka mahdollistaa tärkeisiin hetkiin palaamisen kuva- ja videomuistojen kautta. Ja jos pystymme motivoimaan toinen toistamme kuvien ja videoiden avulla sosiaalisen median välityksellä niin mikäs sen mahtavampaa! Tarkoitukseni on vain saada sinutkin miettimään asiaa.

Ota vaikka seuraavalla kerralla heti kahvihetken alussa haluamasi kuvat kakunpaloista, kukista ja kattauksesta, ja keskity sen jälkeen täysillä seuralaisiisi. Ja vaikka kuvaisitkin aamu-uintisi tai juoksulenkkisi niin muistathan katsella ympärillesi myös ilman, että kameran linssi on maiseman ja silmäsi välissä. Nauti hetkestä.

Ihan itsesi takia.

You Might Also Like

2 Kommenttia

  • Reply Tiia Koivusalo 27.1.2020 at 18:46

    Hienoa pohdintaa ja luin Maaretin kolumnin minäkin.

    Uskon, että monesti kuvatessa ja eläytyessä voi olla ne molemmat asiat hyviä ja kuvaaminen on toki myös osa luovuutta. Somen negatiivisten puolien takia sitä saattaa välillä olla liian ankara itselleen. Voi olla aivan luonnollista ikuistaa se kaunis hetki, kun se eteen tulee ja sen jälkeen voi nauttia hetkestä ja myöhemmin vielä kuvasta.

    Mutta totta on, että meneekö välillä elämys vai kuva edellä? Toisaalta valokuvaajat voivat käyttää päiviä aikaa saadakseen täydellisen kuvan jostain näkemyksestä, tilanteesta, odottaen vaikka karhua saapuvaksi.

    Varmaan moni meistä tietää, mikä on liikaa ja mikä ei ole itselle hyväksi. Mutta hyvä on itseään muistutella asiasta. Joskus kuvatessa voi jopa kadota aika ja mennä ohi se itse elämys.

    Minusta sinulla on asiat fiksulla pohjalla ja jos kuvaisi muutenkin tai menisi tilanteeseen muutenkin, niin sehän on sitten ihan yes.

    Juu ja ensin aamukahvikuva ja sitten nautin kahvin, heh ennen kuin se ehtii jäähtyä.

    Kivaa viikon jatkoa Suvi. <3

    • Reply Suvi 28.1.2020 at 10:02

      Hei Tiia, ja kiitos kommentistasi ja hyvistä pohdinnoistasi!

      Toit tärkeän pointin esille: jokainen meistä itse tietää, mikä on juuri itselle hyväksi. Se edellä pitää mennä niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Jos nauttii ympärillä olevien kauniiden ja kiinnostavien asioiden kuvaamisesta, pitää ja saa niin tehdäkin. Ehdottomasti. Omalla kohdallani löysin itseni kuitenkin liian usein tilanteesta, jossa hieno hetki meni ohitse sillä välin, kun keskityin lähinnä kameran asetuksiin. Siitä syystä aloin tätä asiaa alunperin pohtia.

      Nautin edelleen kuvaamisesta ja siitä, että voin palata ihaniin hetkiin kuvien välityksellä. Kuvata aion siis edelleenkin ja toivon vielä kehittyvänikin sillä saralla. Vastapainoksi jätän silloin tällöin kameran kotiin ja nautin kaikesta ilman sitä 🙂

      Kivaa viikkoa myös sinulle Tiia <3

    Vastaa