Oletko lukenut Jojo Moyesin kirjan Kerro minulle jotakin hyvää tai nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan? Itse luin kirjan viime kesänä, ja kun pari viikkoa sitten huomasin kyseisen elokuvan tulevan telkkarista, pidin visusti huolen, etten vahingossakaan kääntänyt tuolle kanavalle. Ei sillä, että kirja olisi ollut huono. Kirja oli niin kaunis ja koskettava, että päätin säästää kyynelkanavani overload-tilalta ja jätin leffan katsomatta.

Eilen sain yhdeltä Instagram-seuraajaltani seuraavan viestin:

’Suvi, sulla on mukaansatempaava tapa kirjoittaa, sun tekstejä on ihana lukea. Kerro meille jotakin hyvää. Vaikka jatkaisitkin Henkistä hyvinvointia huhtikuuhun -sarjaa, niin kerro sen lisäksi jotakin hyvää. Kaikki pyörii tällä hetkellä koronan ympärillä, kerro sä sen sijaan jotakin hyvää. <3′

Kerro meille jotakin hyvää.

Viesti ja sen sisään taltioitu pyyntö koskettivat ja toivat mieleeni mainitsemani elokuvan. Nämä kaksi asiaa eivät liity toisiinsa mitenkään, eikä sillä oikeastaan ole väliä. Viesti sai silti aikaan sen, että päätin alkaa taas kirjoittaa muusta kuin koronan herättämistä ajatuksista. Ainakin pääosin. Tämä siitäkin huolimatta, että HHH-sarjan tekstit ovat siirrettävissä aikaan, jolloin covid-19 on selätetty.

Pyynnöstä kirjoitan teille siis jotakin hyvää, ja teen sen hyvin mielelläni.

Kirjoitan tavallisesta arjesta, sen pienistä hyvistä hetkistä. Kirjoitan juhlista, jotka ovat suunniteltua pienempiä. Kirjoitan villapaidoista ja uusista kokkailukokeiluista.

Mistä muusta haluaisit lukea?