Yleinen

Kuviskammoinen kukkakurssilla

21.2.2020

Jos jostakin niin rajojeni rikkomisesta oli kyse, kun ilmoittauduin kukka-asetelmakurssille. Lähdin uteliaana ottamaan selvää, mitä syntyy, kun ihminen, jolla ei ole minkäänlaista taiteellista, saati sitten väriopillista silmää, ryhtyy johonkin tällaiseen.

Kukkia, kukkivia ja kukkimattomia kasveja sen sijaan olen rakastanut koko ikäni. Lapsena leikin kukkakauppaa mummulassa. Raahasin kaikki mummun purkkikukat samaan paikkaan ja myin niitä sitten paikallaolleille. Kesäisin kukkakauppani sijaitsi mummulan autotallissa. Tuolloin myytävänä oli läheiseltä pellolta poimittuja ruiskukkia sekä ojanpientareiden kaunokaisia, päivänkakkaroita, kissankelloja ja apiloita. Niistä syntyi upeita kimppuja, joilla ilahdutin ohikulkijoiden päivää.

Mitä tapahtui tuolle tytölle ja sille ajatukselle. että luomukseni ovat kertakaikkisen upeita?

Turha vertailu tapahtui. Turha yleistäminen. Identifioin itseni huonoksi piirtäjäksi jo ala-asteen alaluokilla, ja sitä myöden kammoni kaikenlaista taiteellista ilmaisua kohtaan kasvoi. Opettajaksi opiskellessani aiheutin turhautumisen hetkiä lehtorissamme, koska piirsin omakuvaani tehdessäni pääni ovaalin muotoiseksi (pääni oli kuulemma pyörein hänen koskaan näkemänsä), enkä millään onnistunut näkemään maalaamassani maisemateoksessa olevan puun rungossa yhtään violettia, punaista tai sinistä vaan maalasin sen ruskean eri sävyin.

Tässä kohtaa voitte jo varmasti kuvitella, ettei minusta koskaan tullut sitä Kylli-tädin tyylistä opettajaa, joka höystää kertomiaan tarinoita lumoavan kauniilla kuvasarjoilla. Ei. Minä iloitsin aidosti, kun dokumenttikamerat syrjäyttivät piirtoheittimet!

Tyylilleni uskollisena aloin vähätellä itseäni ja taitojani jo ennen kuin olimme saaneet kurssia kunnolla edes alkuun. Katselin, kuinka kaikki muut (ainakin minun mielestäni) kokosivat materiaaleja yhteen varmoin ottein. Kuvittelin, kuinka heillä oli päässään selkeä visio omasta asetelmastaan, sen värimaailmasta, mittasuhteista ja muista teijöistä, jotka aiheuttivat itselleni lähinnä kylmänväreitä. Mutta koska olin kurssista maksanut ja paikalle saapunut, aloin minäkin väsätä omaani.

Iskin, tai no, asettelin, ruukun keskelle valtaisan hortensian oksan ja siitä kimppu lähti sitten kehkeytymään. Ihana Kukkasen Kirsi kierteli kurssilaisten joukossa ja jakoi sekä hyviä vinkkejä että rohkaisevia sanoja, kannusti kokeilemaan ja pohtimaan, mitä sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta voisi löytyä.

Ihmetykseni määrä oli melkoinen, kun ”Tästähän saattaa tulla ihan kiva” -ajatus saavutti ensimmäistä kertaa ajatuksen tason. Melkein itketti. En ehkä ollutkaan ihan p….a siinä, missä oli tiennyt aina olevani varsin p….a.

Enkä ollutkaan. Haiskoon vaan oma kehu, kerron silti, että asetelmasta tuli hieno. Jopa niin hieno, että sain Ihanasta Kukkasesta seuraavana päivänä viestin, jossa kerrotiin erään asiakkaan nähneen asetelmani liikkeen Instagram-tilillä ja tilanneen samanlaisen ristiäispöytään.

Uskomustani siitä, että olen kertakaikkisen huono kaikessa taiteelliseen ilmaisuun liittyvässä, horjutettiin siis pahemman kerran!

Onko sinulla uskomuksia, joita pitäisi ehkä päivittää? Onko mahdollista, ettet olekaan kaikessa sellainen kuin ajattelet olevasi?

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Tiia Koivusalo 23.2.2020 at 15:28

    Apua koko tarina on kuin omasta kynästä. Tytöt jotka kävivät 3 vuotta Porvoon Taidetehtaan askartelukerhossa totesivat musta ”meidän äiti ei ole kovin askartelevainen.” En ole ihan varma tästä, mutta mikään ei vaan riitä, koen aina kaiken mitä teen olevan huonoa ja jotenkin olen aivan liian kriittinen ja aina ollut.

    Aivan ihanant kukat, hyvä että menit. <3

    Ihanaa sunnuntaita Suvi. <3

    • Reply Suvi 23.2.2020 at 23:38

      Kiitos ihanasta kommentistasi, Tiia <3
      Itsekriittisyys, sepä se vasta onkin, jos sitä kantaa liiassa määrin mukanaan. Se estää lopulta kokeilemasta, kun on jo etukäteen varma, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Sitä pitäisi pysähtyä miettimään asioita, joissa tietää olevansa hyvä, ja iloita niistä. Sitten on tietysti asioita, joissa voisi olla parempikin. Niiden suhteen voisi opetella ajattelemaan, että ehkä lopputulos ei ole paras mahdollinen, mutta pisteet siitä, että yritin. Ja harjoitushan tekee mestärin!
      Kaunista alkavaa viikkoa <3

    Leave a Reply