Yleinen

Mitä joku toinen tekisi?

12.2.2020

Se kuuluisa Strömsö ei siintänyt edes horisontissa tänään.

Opiskelu tuntui sellaiselta tervanjuonnilta, että oksat pois. Aikuiskasvatustieteen oppimistehtävän aihe oli todella mielenkiintoinen, ja ehkä juuri siksi ärsytys hipoi maksimilukemiaan, kun työ ei edennyt lainkaan. Selasin lähdemateriaaleja kirjaimellisesti tunteja, enkä saanut tehtävänantoon mitään tolkkua. Vaikka kuinka yritin, kirjoitin mielestäni koko ajan asian vierestä tai tårta på tårtan -tyylillä toisen tehtävän kanssa.

Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että olin päättänyt, ja kalenteriin kirjannut, palauttavani valmiin tehtävän yliopistolle huomenna. Kaikki minut tuntevat tietävät, että jos jotakin päätän niin ‘vaikka läpi harmaan kiven’. Tiedät kyllä.

Tehtävä oli edennyt vaaditusta 15:stä sivusta säälittävän 1,5 sivun verran, kun henkäisin syvään ja päätin ottaa vanhan tutun Mitä joku toinen tekisi -ajatusmallin käyttöön. Olen todennut sen auttavan monesti aiemminkin vastaavassa tilanteessa, kun olen jonkun asian kanssa täysin jumissa. Miksei siis nytkin?

Mitä joku toinen siis tekisi? Ensimmäiseksi totesin hänen todennäköisesti syövän jotakin. Aamupalasta oli tunteja aikaa ja ne jo aiemminkin mainitut minut hyvin tuntevat tietävät, etten ole parasta kaveria alhaisen verensokerin kanssa. Siispä vähän lounasta kehiin ja takaisin työn pariin!

Ei mitään apua. Vaikka kuinka yritin, en saanut järkeiltyä hommaa toimivaksi.

Mitä joku toinen nyt sitten tekisi? Hän kysyisi neuvoa joltakin, joka tietää/voi auttaa. Laitoin sähköpostia kurssin yhteyshenkilölle. Olin jo aiemmin ollut yhteydessä häneen lähdemateriaaliasian tiimoilta, yhtä kirjaa kun ei tahtonut saada mistään, ei edes kirjakaupoista. Moni muu opiskelija oli ollut saman haasteen edessä, joten sain tuolloin välittömästi tilalle korvaavan materiaalin.

Sähköpostin kirjoitettuani maalasin ärtyneenä kaikenlaisia kuvia siitä, kuinka vastaamiseen menisi viikkoja jne. Mutta kuinka ollakaan, sain puhelun yllättävän pian, ja asia lähti selviämään. Kyseiseen tehtävään tuli järkeä vasta, kun luki lähdeteoksista yhden. Sen, joka minulta puuttui.

Mahtava tunne, kun sain lopettaa sisälukutaitoni, ja ylipäänsä kaiken aivotoimintani, kyseenalaistamisen, ja tiedostin etenemisen olleen mahdotonta käsillä olleilla materiaaleilla. Sain uudet toimintaohjeet, ja taas mentiin!

Suosittelen kokeilemaan: Mitä joku toinen tekisi?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply