Pitkäperjantaiaamu aukesi niin aurinkoisena ja lämpimänä, ettei tarvinnut kauaa miettiä, mitä päivän ohjelma tulisi sisältämään. Pakkasimme koirat ja yhden päivän eväät autoon, ja suuntasimme mökille. (Haluan tässä kohtaa mainita, että mökkimme sijaitsee 40 minuutin ajomatkan päässä. Emme poikenneet matkalla mihinkään, vaan ajoimme kotoa suoraan mökille, ja illalla takaisin kotiin. Mökkinaapureita ei ole mailla, halmeilla.)

Koiristamme vanhempi tunnistaa kesäpaikkamme nimen. Se saa melkoisen hulluvillikohtauksen, kun siltä lähdön hetkellä kysytään, haluaako se tulla mukaan. Kun mökkitien loppupätkän lukuisat kuopat ja mutkat vihjaavat lähestyvästä määränpäästä, takapenkin suunnalta alkaa kuulua vieno vikinä.

Autosta ulos päästyään koirat säntäävät tarkastamaan tilukset. Kivileikkejä, keppien etsimistä, kahluureissuja ja paljon muuta, mitä koirat ulkona vapaana olleessan voivatkaan keksiä. Sisälle heitä ei saa kuin ruoka-aikaan. Kun rantamökin keittiössä alkaa tapahtua, koirat istahtavat terassille tuijottamaan ikkunoista sisälle: ”Eikö meitä päästetä sinne ikinä?!” Ja välittömästi ruuan valmistuttua parivaljakko siirtyy lasiovien luo odottamaan ulospääsyä. Tällä kertaa ei tarvinnut viettää sisällä aikaa ollenkaan, lounasmakkarat kun lämpenivät rantagrillissä.

Sillä välin, kun koirat touhusivat omissa puuhissaan, me ihmiset teimme muunlaisia pihahommia. Haravoitavaa riittää aina, kiitos vanhojen, suurten pihapuiden. Menneen talven myrskyt pudottivat puista tavallista suurempiakin oksia. Niiden raahaaminen mustikka- sun muiden varpujen keskeltä sahapukin luokse käy jo melkein kuntoilusta!

Mökkirantamme on muutaman joutsenen mielestä heidän valtakuntaansa, johan nuo rantahiekan jäljetkin sen todistavat. Yksi joutsenista pysyi rannan tuntumassa koko päivän, välillä se sai kavereitakin seurakseen. Pari kertaa se tokaisi pari valittua sähähdystä, kun joku meistä neljästä meni sen mielestä turhan lähelle.

Mereltä puhaltava tuuli on vielä sen verran kylmää, että suurin osa mökkipihan kevätkasveista ovat vasta noustamassa päätään. Muutama tuulensuojasta nauttiva krookuskaunotar sen sijaan kukki jo täyttä häkää. Tulppaanien lehdet olivat esillä, pionien alut samoin. Narsissit eivät puhjenneet kukkaan pääsiäiseksi, mutta eipä siihenkään enää kauaa mene, kiitos auringon ja tällä hetkellä säätilaa hallitsevan sateen.

Toivotan sinulle leppoisia pääsiäispäiviä!