Jos jostakin niin rajojeni rikkomisesta oli kyse, kun ilmoittauduin kukka-asetelmakurssille. Lähdin uteliaana ottamaan selvää, mitä syntyy, kun ihminen, jolla ei ole minkäänlaista taiteellista, saati sitten väriopillista silmää, ryhtyy johonkin tällaiseen. Kukkia, kukkivia ja kukkimattomia kasveja sen sijaan olen rakastanut koko ikäni. Lapsena leikin kukkakauppaa mummulassa. Raahasin kaikki mummun purkkikukat samaan paikkaan ja myin niitä sitten paikallaolleille. Kesäisin kukkakauppani sijaitsi mummulan autotallissa. Tuolloin myytävänä oli läheiseltä pellolta poimittuja ruiskukkia sekä ojanpientareiden kaunokaisia, päivänkakkaroita, kissankelloja ja apiloita. Niistä syntyi upeita kimppuja, joilla…
