Elokuun ensimmäinen, nyt se on täällä. Päivä, jota elin jo etukäteen viime kuukausien aikana. Miltä minusta mahtaa tuntua, kun kalenterin sivut paljastavat elokuun alkaneen, ja samalla vuoden mittaisen opintovapaan voi virallisesti julistaa päättyneeksi? Vaikka pyrinkin elämään vahvasti hetkessä, päivä kerrallaan, tarkoittaa jokaisen kuukauden päättyminen silti minulle yhden jakson päätöstä ja samalla uuden alkua. Ihmiselle, jolla on monesti turhankin monta rautaa yhtä aikaa tulessa, se tarkoittaa rytmittämistä, jaksottamista. Paperikalenteri, jossa viikkonäkymän lisäksi pystyn hahmottamaan kuukauden kerrallaan, on minulle tarpeellinen, ja tulee…
