Elokuun ensimmäinen, nyt se on täällä. Päivä, jota elin jo etukäteen viime kuukausien aikana. Miltä minusta mahtaa tuntua, kun kalenterin sivut paljastavat elokuun alkaneen, ja samalla vuoden mittaisen opintovapaan voi virallisesti julistaa päättyneeksi?
Vaikka pyrinkin elämään vahvasti hetkessä, päivä kerrallaan, tarkoittaa jokaisen kuukauden päättyminen silti minulle yhden jakson päätöstä ja samalla uuden alkua. Ihmiselle, jolla on monesti turhankin monta rautaa yhtä aikaa tulessa, se tarkoittaa rytmittämistä, jaksottamista. Paperikalenteri, jossa viikkonäkymän lisäksi pystyn hahmottamaan kuukauden kerrallaan, on minulle tarpeellinen, ja tulee olemaan minulla käytössä, vaikka vähitellen opettelenkin myös sähköisen version käyttöä.
Elokuu on aina tarkoittanut minulle koulujen, ja sitä myöden myös opintojen tai töiden, alkamista. Moni voi varmasti samaistua tähän. Heinäkuu on vielä lomailua varten, mutta annas olla, kun elokuun ensimmäinen koittaa. Työmoodi astuu kuvioihin, ja sitten mennään. Järki yrittää heitellä kehiin ajatuksia siitä, miten elokuu on vielä kesäkuukausi, ja elohopea muistuttelee samasta aiheesta kiivetessään reilusti kahdenkympin rajapyykin yläpuolelle. Tunnepuolella olen valmis vetäisemään hiukset tiukalle nutturalle, pudistelemaan harmaanruskean jakkupuvun ylimääräisistä pölyistä ja synkronoimaan herätyskellon lukujärjestykseen sopivaksi.
Vuosi sitten tilanne oli toinen. Minulla oli etuoikeus seurata tätä kaikkea sivusta. Suunnitella aikatauluni ihan itse ja olla noudattamatta niitä, jos niikseen tuli. Yhtäkkiä mainokset, jotka rummuttivat arjen alkamista, eivät koskeneetkaan minua, eivät ainakaan siinä muodossa, kuin ennen.
Nyt ne taas koskevat. Vuosi on kulunut. Paljon sain aikaiseksi, paljon jäi vaiheeseen tai tekemättä. Kunhan saan kaikkeen vähän etäisyyttä, palaan kertomaan, mitä kaikkea teinkään. Nyt suuntaan katseen eteenpäin.
Eilinen oli haikea, tämä päivä kaikkea muuta.
Elokuun ensimmäinen tuntuu jälleen elokuun ensimmäiseltä. Eilinen oli haikea, tämä päivä kaikkea muuta. Oikeasti, ei vain blogissa. Tämä päivä on uuden alku. Sama vanha ammatti, uusi paikka. Uudet kollegat, uusi ympäristö. Uudet kokemukset, uusi arki.
Ja uusi ammatti, ihan pian.
Täss’ mä nyt sit olen, sama vanha minä, elokuun ensimmäisenä. Innolla suuntaamassa kohti uutta, äärimmäisen kiitollisena taaksejääneestä.
Kaunista elokuuta, ihana lukijani!
6 Kommenttia
Ihana kaunis sinä. Onnea uuteen. <3
Välillä tullut mietittyä hetkiä, joita viettänyt tiiviissä kokoonpanossa jonkun tietyn porukan kanssa ja tiedostaen, ettei sama porukka koskaan kokoonnu jälleen, ei ainakaan samoissa merkeissä. Ehkä ne hetket ovat juuri niin ainutlaatuisia, kun niitä hetkiä eläessään jo tiedostaa, että hetket ovat ainutlaatuisia ja siksi kannattelee niitä sydämessään kuin kultapisaroita.
Nyt olet uuden edessä, luomassa uusia kultaisia pisaroita muistojen ja elämän helminauhaan. <3
Sydämellistä elokuun alkua Suvi. <3
Voi Tiia, kirjoitit niin kauniisti! Kiitos <3
Koen, että tuo on juurikin sitä hetkessä elämistä. On suuri onni tajuta hetken ollessa käsillä, kuinka arvokas se onkaan. Silloin osaa tallettaa sen johonkin sielunsa sopukoihin. Valokuvat ovat ihania, mutta ne eivät koskaan voi korvata sitä tunteiden värittämää muistijälkeä, joka eletystä elämästä voi jäädä.
Kiitos toivotuksista, ja ihanaa elokuuta myös sinulle <3
Elokuu on kesäkuukausi, jolloin kannattaa pitää mielessä, että vielä ainakin hetkittäin voi tarttua kesää ilahduttaneisiin puuhiin irrottaen ajatukset päälle hyökyvästä arjesta.
Sinä olet ollut ihanassa tilanteessa vuosi sitten, kun olet voinut sivusta seurata tohinaa. Varmasti vuoden irtiotto on tehnyt hyvää. Ainakin ihanien kuviesi perusteella näytät seesteiseltä ja levänneeltä. Sininen mekko sopii sinulle mielettömän hyvin. Kuvat henkivät harmoniaa.
Elokuisin terveisin Tuija
Voi Tuija,
kiitos aivan ihanasta viestistäsi ja kauniista sanoistasi <3
Olet aivan oikeassa siinä, että elokuu pitää vielä ihanasti kesässä kiinni, vaikka arki alkaakin omine kiireineen. Lisäksi muissakin vuodenajoissa on paljon sellaisia ihania juttuja, jotka toimivat vastapainona hektiselle arjelle. Aloitin esimerkiksi uuden villapaidan neulomisen kesätauon jälkeen. Neulominen on yksi tapa, jolla saan ajatukset rauhoitettua.
Kaunista alkanutta elokuuta sinulle <3
Kuule, kun olet neulomisesta innostunut niin kurkistapa @kotimeidan -instagram tilin neulepuikonpidikkeitä. 😉 Ne valmistuvat käsityönä tässä meidän pihaverstaassa. Neulominen on ihanan rentouttavaa. Minä olen nyt intoutunut sukkien neulomiseen, koska lupasin pitää tyttärentyttäremme villasukissa niin siinä ohessa on syntynyt muutamat muutkin. Villapuseroa olen mietiskellyt sekä itselleni että pikkuiselle.
Iltaterveisin Tuija
Voi, ovatpa aivan ihania ja niin kauniita! Niissä yhdistyy kaksi suurta rakkauttani, suomalainen puu ja käsillä tekeminen <3
Tuollaisille tulisi kyllä itsellänikin käyttöä. Säilytän nimittäin neulepuikkojani vanhassa jäätelörasiassa...