Yleinen

Viime syksy aakkosina, osa 1

5.1.2020

Kuten jo ensimmäisessä postauksessani mainitsin, jäin viime elokuussa opintovapaalle luokanopettajan virastani. Palaan nyt aiheeseen hieman tarkemmin aakkosten muodossa. Liitän jokaiseen kirjaimeen asian, joka tavalla tai toisella liittyy taakse jääneeseen syksyyn, opintovapaani ensimmäiseen puoliskoon. Olkoon tämä samalla itselleni tietynlainen puolimatkan tilinteko.

Jotta postauksesta ei tulisi liian pitkä, jaan tekstin kahteen osaan. Julkaisen jälkimmäisen ensi viikon alussa.

A = aikatauluttomuus/aikataulutus. Nautin päivittäin siitä tosiasiasta, että saan suunnitella itse omat aikatauluni. Se on yksi suurimmista muutoksista arkipäivissäni. Elokuussa en saanutkaan käteeni jonkun muun (ainakin pääosin) suunnittelemaa lukujärjestystä, jonka mukaan tekisin töitä seuraavat kymmenen kuukautta. Tervetullutta vaihtelua, todellakin.

B = blogi. Ajatus omasta blogista hautui ajatuksissani pitkään, nyt oli sille oikea aika. Kärsin aluksi vahvasta tyhjän blogin synroomasta, tuntui, ettei tekstiä synny ollenkaan edes minulta, varsin sanavalmiilta tyypiltä! Onneksi taitekohta on taidettu saavuttaa ja juttua irtoaa selvästi paremmin.

C = coaching. Ensimmäinen osa vastauksesta kysymykseen ”mitä nyt teen?” Aloitin life coachin opinnot Life Coach Academyssa. Tähän tulen palaamaan tulevaisuudessa useastikin, nyt tyydyn vain toteamaan tämän olleen yksi parhaista päätöksistäni pitkään aikaan. Toinen osa vastauksesta on aikuiskasvatustiede, jonka perusopintoja teen avoimessa yliopistossa.

D = domain. Ihan vaan pikkasen vaikeaa oli päättää, minkä verkkotunnuksen itselleni valitsen! Oma nimi tuntui lopulta parhaalta vaihtoehdolta varsinkin tulevaisuudensuunnitelmia silmällä pitäen.

E= epämukavuusalue. Paikka, josta olen löytänyt itseni kuluneen syksyn, oikeastaan kuluneen vuoden, aikana useammin kuin moneen vuoteen yhteensä. Kaikki sai alkunsa jo kesällä 2018, kun silloiset oppilaani keksivät haastaa minut tekemään kesäloman aikana yhtä sun toista itselleni ei niin tyypillistä. Yksi tällainen oli benji-hyppy, jonka minä, korkeanpaikankammosta kärsivä, hyppäsin lopulta 150 metristä. Noiden hetkien aikaansaamiin tunteisiin palaan aina, kun taistelen mukavuusalueeltani poistumisesta johtuvia epämukavia tunteita vastaan: jos selvisin ehjänä (ja järjissäni) alas sieltä nosturin nokasta, selviän muustakin!

F = ferritiini. Kyllä, juuri se, josta nyt niin paljon puhutaan. Minäkin testautin lopulta oman ferritiini-arvoni. Oma lukemani oli 11. Niille, jotka eivät asiasta paljoa tiedä, voin kertoa lukeman olevan hälyttävän alhainen. Tulos oli selitys moneen terveyteeni ja hyvinvointiini liittyvään asiaan, joiden kanssa olen kirjaimellisesti taistellut männä vuosina. Rautainfuusio on haaveissani, siihen asti käytän päivittäin rautasuihketta. Arvo pitäisikin muuten käydä mittauttamassa uudelleen, laitanpas heti kalenteriin.

G = granola. Yksi ns. sallituista herkuistani. Olen aivan koukussa yhteen kaupasta löytyvään granolaan, joka kuitenkin sisältää aika paljon sokeria. Kunhan arki tästä taas alkaa, aion alkaa tehdä itse omat granolani. Tämä olkoon lupaus! Jos sinulla on jokin hyvä granolan ohje, otan sen mielelläni vastaan.

H = hetkessä eläminen. Lopultakin on aikaa kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota, opetella olemaan läsnä juuri siinä, missä on. Tärkeitä juttuja, tähänkin palaamme.

I = Iiris. Minusta ei koskaan tullut äitiä ihmislapselle, joten kohdistan kaiken äidinrakkauteni kahteen koiraamme, Iirikseen ja Suppariin. Iiris tuli osaksi perhettämme kohta kome vuotta sitten, kun kävimme ”katsomassa” häntä kasvattajan luona jo ennen hänen syntymäänsä. Olen siis saanut seurata Iiriksen kasvua hienoksi koiraksi koko hänen elämänsä ajan. Suppari sen sijaan on alunperin mieheni koira. Vaikkei hän saakaan nyt omaa kirjainta, on hän minulle aivan yhtä rakas ja merkityksellinen . Ennen Supparin (ja hänen isäntänsä) saapumista elämääni pelkäsin koiria. Supparissa oli kuitenkin alusta asti jotakin sellaista, joka osui ja upposi. Nuo kaksi karvakuonoa ovat minulle äärettömän rakkaita. Olen iloinen siitä, että voin olla vaihteeksi vähän enemmän koirien kanssa kotona.

J = juokseminen. Laji, johon minulla on vahva viha-rakkaus -suhde. Loppusyksyn aikana lopulta myönsin itselleni lyhyiden, alle kymmenen kilometrin juoksulenkkien, olevan se mun juttu. Pitkät jääkööt muille ainakin tässä vaiheessa.

K = kausiuinti. Jo monen vuoden ajan olen haaveillut siitä, että pystyisin aloittamaan jokaisen päivän pulahduksella meressä. Kuluneen syksyn aikana olen voinut sen tehdä, kun aamut ovat olleet aikataulultaan väljempiä. Aiemmin aamu-uinti oli osa arkeani lähinnä valoisaan aikaan tai vaihtoehtoisesti kävin uimassa töiden jälkeen, jos oli vielä valoisaa.

L = lukeminen. Pitkästä aikaa luen myös opiskellakseni. Olen aina tykännyt lukemisesta, mutta parikymmentä vuotta sitten kasvatustieteitä opiskellessani huomasin tenttien lähestyessä keksiväni kaikenlaista puuhaa, ettei olisi tarvinnut tarttua koulukirjaan. Nyt tilanne on toinen. Aikuiskasvatustieteen opintoihin kuuluvat teokset ovat pääosin tosi mielenkiintoisia, life coach -opinnoista puhumattakaan.

M = metsä. Kuluneen syksyn aikana olen käynyt metsässä paria poikkeusta lukuunottamatta joka päivä. Teen sen tietoisesti. Suomalaisessa metsässä on jotakin, mitä en ainakaan minä ole kokenut missään muualla. Viime lokakuussa yövyin ensimmäistä kertaa keskellä metsää riippumatossa nukkuen. Tämä aihe ansaitsee, ja saakin, ihan oman postauksensa.

N = nöyryys. Asia, jota arvostan koko ajan enemmän, ja josta tulen myös kirjoittamaan.

You Might Also Like

2 Kommenttia

  • Reply Sari 17.2.2020 at 20:41

    Kiinnostavia ja tärkeitä asioita joka kirjaimen kohdalla!

    • Reply Suvi 18.2.2020 at 08:59

      Kiitos kivasta palautteestasi!
      Kokosin tuohon itselleni tällä hetkellä tärkeitä asioita, sellaisia, josta arkeni näin opintovapaalla ollessani koostuu.

    Vastaa